
Tiedättekö sen tuskastuttavan ongelman, että kun on päättänyt lähteä reissuun, mutta ei ole aivan varma kokonaisuudessaan, että minne? Sitten sitä selailee kartan ja eri majoitussovellusten avulla, että löytyisikö jotain, joka tuntuisi jossain, kiinnostaisi, näyttäisi jollain tapaa sellaiselta, jota kaipaamme ja tarvitsemme juuri tuossa hetkessä. Joulun osalta halusimme rauhoittaa tämän reissun majoituksemme neljäksi yöksi jonnekin, koska tunnetusti Italia voi mennä pyhäpäivinä "kiinni". Selaillessa kaikki näyttivät jotenkin samalta, tylsältä, tavalliselta - kunnes katse osui yhteen kuvaan, jossa oli näkymä olohuoneesta ulos. Ja silloin tiesimme, että meidän on mentävä Monte Argentarioon.
.jpg) |
Näkymä majapaikkamme terassilta
 | Joulukotimme rannalta
|
|
Kun tutkimme lisää tätä sykähdyttävän majapaikkamme sijaintia, tajusimme, ettemme olleet koskaan kuulleet paikasta. Silti siitä löytyi Internetistä toinen toistaviaan mainintoja: "Italian salattu helmi, rauhallinen, vähän turisteja, italialaisten suosiossa". Siispä jotain sellaista, jota aina matkoillamme etsimme: paikkoja, joissa emme ole ennen käyneet ja jopa paikkoja, joista emme ole aiemmin kuulleet.
 |
Rantamme Pozzarello
 | Joulukuinen iltakävely "omalla" rannalla
|
|
 |
Iltakävelyllä |
Monte Argentario on siis Toscanassa sijaitseva niemeke, joka on kiinni mantereessa kahdella eri kaistaleella, joiden välissä on iso laguuni. Toiselta kaistaleelta löytyy myös vanha Orbetellon kaupunki. Monte Argentario on jyrkkiä nousuja ja osittain jopa epämääräisiä ja pelottavia serpentiiniteitä sisältävä rauhallinen "saari". Sen isoimmat kaupunkialueet ovat Porto Santo Stefano (majapaikkamme lähikaupunki) ja Porto Ercole. Eksyimme vuokra-automme kanssa myös epämääräisille, kivisille vuoristoteille ja jos olisimme uskaltaneet kääntyä takaisin, olisimme sen ehkä tehneet, mutta useamman kilometrin jälkeen toivoimme vain, että edessä olisi vähemmän edettävää kuin kilometrejä takana. Google maps ei ehkä olekaan joka paikassa se, jota kannattaa uskoa. No, perille kohteisiin päästiin, vaikka ehkä jotain tylsempää ja vähemmän sykettä nostavaa tietä pitkin se olisi myös voinut onnistua.
 |
Maisemat Monte Argentarion teiltä |
 |
Uskollinen Pandamme
|
 |
Vuoristotiet |
 |
Vuoristotiet
|
Majapaikkamme oli tämän paikan yksi parhaista puolista. Se tuntui siltä jo varausvaiheessa ja kun pääsimme perille, tunsimme, että olimme tulleet johonkin
meille merkitykselliseen kohteeseen. Sen huomasi pienistä yksityiskohdista, jotka resonoivat meidän matkailijaidentiteettiämme ja -historiaamme. Sen huomasi paikan tunnelmasta ja siitä, että tuntui kuin olisi tullut tuttuun paikkaan. Kuinka kaikki tarvittava löytyi, eikä mitään tarvinnut etsimällä etsiä tai jotakin pelätä. Tästä paikasta näkyi rakkaus ja se, että tämä on rakennettu matkailevan perheen Italian juurien lomakodiksi.
 |
Näkymä keittiön ikkunasta pihalle |
 |
Monipuolisesti varusteltu keittiö |
.jpg) |
Piha ja pyörät |
.jpg) |
Riippukeinu |
 |
Näkymä makuuhuoneen ikkunasta |
Majapaikkamme sijaitsi siis melko rauhallisessa poukaumassa
Pozzarellossa ja meidän ja rannan välissä oli vain autotie. Vieressä oli myös hotelli, mutta näin joulukuussa se oli kiinni. Hotellin vierestä rannalle pääsee pientä alikulkutunnelia pitkin. Lähimpään kaupunkiin Porto Santo Stefanoon oli 3 kilometrin kävelymatka. Kävelyreitti mutkittelee rannan läheisyydessä vanhaa junareittiä ja tunneleita pitkin. Juna kulki tätä samaa reittiä pitkin aina vuosina 1913-1944 , jonka jälkeen se pommitettiin. Nykyisin reitillä kulkee kaunis ja hyvinhoidettu kävely- ja pyörätie. Pyörätie johdatti meidät välillä eri rannoille ja lopulta Port Santo Stefanon kaupunkiin.
 |
Kävelymatkalla Porto Santo Stefanoon |
 |
Porto Santo Stefano |
 |
Porto Santo Stefano ja lintu |
 |
Veneitä satamassa |
Vietimme täällä ihanan joulun. Olimme käyneet kaupassa jo mantereella ja perheen äidin kasaamia ruokamääriä oli katsottu hieman kummeksuen, mutta niin vaan kaikki riitti melko sopivasti joulun ajan juhlintaan. Meillä perheenä on vain hyvin vähän jouluperinteitä ja usein löydämmekin itsemme viettämästä joulua muualta kuin omasta kotoa. Tämä juontaa juurensa jo aikaan, kun vanhemmat olivat vielä kaksin. Tärkeitä asioita meille kuitenkin on olla yhdessä, seurata Joulupukin kuumaa linjaa, katsoa Lumiukko, leipoa pipareita yhdessä (tätien kanssa) ennen joulua ja jakaa paketit jokaiselle yksi kerrallaan. Meidän perheessämme lapset tietävät, että suurin osa paketeista tulee läheisiltä ja ne yhdet paketit Joulupukilta. Tätä olemme halunneet lasten ymmärtävän jo alusta saakka, jotta tarve materialle on selkeämpi: lahjat eivät tule vain jostain pohjattomasta Joulupukki-automaatista, vaan ne oikeasti antaa joku sinua ajatellut ihminen. Näin pyynnöt ovat olleet myös kohtuullisia.
 |
Aamupalaa ja Joulupukin kuumalinja |
 |
Tuoreita kasviksia <3 |
 |
Appelsiinimehupuuhia
|
Monte Argentariossa todella nautimme rauhallisista aamuista - sellaisista, jolloin ei ole kiire minnekään. On aikaa puristaa aamumehu tuoreena suoraan appelsiineista ja pilkkoa kasviksia aamupalapöytään monipuolisesti. Tehdä kahvikoneella hetkeen pysähdyttäviä kahveja. Ja toisia kahveja. Katsoa ulos, jossa merivesi soljuu, takapihalla linnut laulavat, aurinko värjää puita ja muita kasveja eri sävyihin ja lapset ovat vähän aikaa kinastelematta. Olemme läsnä, eikä meillä ole kiire mihinkään. Tännekö saakka meidän piti tulla päästäksemme tähän mielentilaan?
Elämä Suomessa tuntuu toisinaan olevan hektistä, päivässä tai viikossa elämistä ja arkisten velvollisuuksien ja arjen hoitamista. Kun olemme vapaalla jossain, jossa näemme pitkästä aikaa auringon, eikä meillä olekaan kiire suorittaa, tapaamme perheessämme aivan uudenlaisia persoonia. Ihmisiä, joilla on oikeastaan ihan mukavaa, eikä jatkuvasti ole mielessä huominen tai kiristä tämä kiireinen päivä. Siksi monesti matkoillamme pysähdymmekin miettimään, mitkä asiat sitä lopulta elämässä ovat tärkeitä. Ja miten löytäisi tasapainon arkeen myös siihen pimeimpään ja kylmimpään aikaan Suomessa?
No ainakin täällä pääsimme oikeasti joulukuussa myös leikkikentälle ja aidosti tutkailemaan paikkoja, ilman arkista hössötystä ja kiirettä.
 |
Leikkikenttä Porto Santo Stefanossa |
Yhtenä päiväretkenä lähdimme tutustumaan n. 60 km päässä sijaitsevaan
Saturnian luonnolliseen kuumaan lähteeseen. Pääsy sinne on vapaa, mutta parkkipaikka ja suihku maksavat. Parkkipaikka sijaitsee n. puolen kilometrin päässä ja sinne auton voi jättää helposti automaattiin maksun maksamalla. Suihkut toimivat muistaaksemme viidenkymmenen sentin tai euron kolikolla.
Vesi luonnonlähteessä on lämmintä ja melko puhdasta. Kuitenkin vesi on värjännyt kiviä vihreäksi, joten suihku lähteessä käynnin jälkeen on suositeltavaa. Yllättäen viihdyimme täällä ihan mukavan tovin. Tiedän, että tämä on monelle italian vierailijalle toivevierailukohde: suosittelen, että tulet joko varhain aamulla tai myöhemmin illalla ja jätät arvotavarat muualle lukittuun kohteeseen, sillä täällä niille ei ole säilytyspaikkaa. Useammat ihmiset jättivät tavaroitaan luonnon omiin koloihin ja maahan. Lähteen vieressä on myös hotelli ja osa vierailijoista tulikin kylpytakkien kanssa. Alueella on myös ravintola, joka ei ollut nyt joulunpyhinä auki.
Olemme olleet jouluina useammassa paikassa, mutta joulussa Monte Argentariossa oli jotain erityistä ja ainutlaatuista meille. Tuntuu, että olimme siellä juuri oikeaan aikaan. Ja voisimme mennä vielä joskus uudestaankin.
Luitko jo:
JOULU 2023 ITALIAN AURINGON ALLA: SIENA (SIENNA)Blogin kaikki tekstit löydät
täältä.
Kommentit
Lähetä kommentti